Asuntosijoittamista pidetään riskeiltään pienempänä, kuin esimerkiksi osakesijoittamista. Toki riskin suhde tuottoon korreloituu hyvin suhteessa sijoitetun pääoman tuottoon. Oma pitkäaikainen kokemukseni on osoittanut, että suurin riski ei suinkaan ole; korkojen nousu, hintojen lasku, verotus, isännöinti, rakenteen tai talotekniikan rikkoutuminen, vaan taloyhtiön hallitus. Sama pätee tietysti yrityksiin ja valtion toimintaan.
Hallitushan on joukko ihmisiä, joka edustaa osakkeenomistajia tai kansaa. Yritysmaailmassa huono hallitus tai sen valitsema toimitusjohtaja tuhoaa itsensä, jos päätökset ovat vääriä ja lakkaa olemasta. Politiikassa ja taloyhtiöissä tilanne on valitettavasti toinen.
Hallituksen huonot päätökset voivat aiheuttaa taloyhtiön tai kansan velkaantumisen ja taloyhtiön tapauksessa osakas voi joutua taloudellisiin vaikeuksiin ja menettää kotinsa tai sijoittaja tuottonsa. Miksi näin?


1.Hallituksen jäsenien valinta.
Hallituksen jäsenet valitaan yleensä yhtiökokouksessa paikalla olleista henkilöistä. Hyvällä tuurilla hallitukseen saadaan järkeviä ja osaavia talouden ja/tai tekniikan ammattilaisia. Usein tilanne on kuitenkin aivan toinen. Hallitukseen voi olla vaikeuksia saada ketään tai siihen tunkua aivan väärien ihmisten toimesta. Valintaan vaikuttaa usein enemmän tunteet, kuin järki. Joku voi tykätä naapurin rouvasta, joka haluaa ”koiran kusetuspaikan” tontille ja kiihkeästi vastustaa kielteistä järjen ääntä, joka kysyy onko järkeä käyttää 10000€ yhden koiran tarpeisiin. Eli mitään takeita ei ole siitä, että hallituksen jäseneksi valittaisiin taloyhtiön eli osakkeenomistajien kannalta parhaat henkilöt.


2.Hallituksen taidot ja osaaminen ei riitä.
Suurin riski realisoituu silloin, kun hallitus suorittaa taloyhtiössä ylimitoitetun tai väärin toteutetun remontin esim. putkisaneerauksen. Remontoinnissa on tärkeintä oikea-aikaisuus ja mitoitus. Parhaimmillaan asiat hoidetaan niin, että taloyhtiö on käytännössä velaton käyttövesi ja viemärisaneerauksen jälkeen, kuten eräässä hoitamassani yhtiössä Kuopiossa. Pahimmillaan voi käydä niin, että samankokoinen yhtiö ottaa 3,3 miljoonaa € velkaa ja osakkaat joutuvat talousvaikeuksiin korkojen noustessa. Kuukausi sitten jouduimme ottamaan huoneistoja taloyhtiön hallintaan, koska osakkaat eivät pystyneet maksamaan korjausvastikkeita. Ylimitoitetuilla remontoinnilla sijoittaja menettää helposti 20 vuoden tuoton.


3.Hallituksen jäsen ajaa omaa etuaan.
Pahinta tietysti on se, että yksittäinen hallituksen jäsen haluaa taloyhtiöön remontteja vain ajatellen omaa tarvettaan eli haluaa saada jotain itselleen toisten osakkeenomistajien kustannuksella. Näin on usein kylmiöiden, pesutupien ja saunatilojen kohdalla. Vain yksi tai pari osakasta haluaisi pitää hillopurkkinsa kylmiössä, silti kaikkien osakkaiden tulisi kustantaa kallis laitteistojen uusiminen. Saunojen kohdalla sama tilanne. Yksi saunoja voi vaatia itselleen kymmeniä tuhansia maksavat uudet tilat muiden osakkeenomistajien kustannuksella lobaten, ”uhkaillen, lahjoen tai kiristäen”. Tietenkään se ei ole oikein.


4.Hallituksen jäsen ajaa ulkoisen tahon etua.
Pahimmillaan hallituksella voi olla kytköksiä konsultti- tai remonttifirmoihin. Tällöin remontin suorittajaksi valitaan ennalta salassa sovittu huomattavasti kalliimpi tekijä mitä kilpailutuksella olisi saatu. Näin kävi Joensuussa eräässä parvekeremontissa. Hallitus runnoi läpi yhtiökokouksessa lopputulemaltaan 60.000€ kalliimman remontin, mitä muut tarjoukset olivat. Onneksi sen jälkeen meni isännöitsijä ja melkein koko hallitus vaihtoon. Sama tapahtuu valtakunnan politiikassa. Lobbarit ajavat lakihankkeita saadakseen sidosryhmilleen tuloja.(Esim. jätevesi-, energiatodistusasetus)
Toki kytköksiä saa olla, jos ne koituvat taloyhtiön eduksi, ei vahingoksi.


5.Hallitus ei edes ymmärrä toimivansa tyhmästi.
Kaikkein säälittävin tapaus on se, että taloyhtiölle kaupataan ”säätöjärjestelmää” tai jotain muuta turhaketta konsultin ymv. tahon toimesta, jonka hallitus ostaa hyvässä uskossa, vaikka ei ymmärrä asiasta mitään. Jos kysyt, että onko tässä mitään järkeä? Vastaus pienipalkkaiselta hallituksen jäseneltä tai eläkeläiseltä kuuluu, että ”rahaa on”, (kuin Marinin hallituksella), vaikka totuus olisi toinen.
Toisaalta voi ajatella, että on hyvä, kun kaikki eivät ole järkeviä. Joiltakinhan pitää viedä rahat, että vain harvat voisivat vaurastua.