Elämme kummallisia aikoja. Euroopassa soditaan ja vallanpitäjät/poliitikot ovat viemässä myös Suomea konfliktin osapuoleksi. Minua ihmetyttää nyt ja yleensäkin maailman kriiseissä tavallisten ihmisten demonisointi. Pilkkakirveet lentävät, ihmisiä halvennetaan ja haukutaan ilman mitään syytä. Olen matkustellut ja tutustunut eri maiden kansalaisiin, rotuihin ja uskontoihin hyvin laajasti. Työntekijöitä minulla on ollut liki 30 eri maasta, riiaillut olen yli 10 eri kansallisuutta olevan kanssa, lisäksi olen asunut muuallakin, kuin Suomessa. Tällä hetkelläkin minulla on asunto ulkomailla.

Yksi havainto on ylitse muiden. Jokaisessa maassa tavalliset ihmiset haluavat vain tehdä työtä, elättää perheensä ja kasvattaa lapsensa. Ei ihminen ole paha – missään – vallanpitäjä on.

Miksi sitten ihmisiä demonisoidaan? Kyse on rahasta, politiikasta ja vallasta. Itseasiassa valtaapitävien oikeudesta sinun – kansalaisen työpanokseen ja rahoihin. Sinä olet tärkeä valtaapitäville tai sinun rahasi ovat tärkeitä, ei toisin päin.

Kotiseudullani Savo-Karjalassa (itse 100% gen. Suom. N-haplo, esi-isieni sukua on myös mm. Ruotsin ja Venäjän puolelta) esi-isäni ovat asuneet rauhassa kotitiloillaan viljellen maata tunnetun historian ajan ja eläneet pohjoisella havumetsävyöhykkeellä tuhansien vuosien ajan. Suomalaiset ja suomensukuiset olivat levittäytyneet Siperiasta aina Norjaan saakka. Valtioita tai rajoja ei ollut, eikä tarvittu. Metsästä saatiin puuta ja riistaa, järvestä kalaa ja naapurikylästä puoliso.

Kaikki muuttui, kun rahan- ja vallanhimoiset heimo-, rosvo-, ja kauppapäälliköt etsivät uusia tilaisuuksia kasvattaa valtaansa myös pohjoisessa. Kronikoiden mukaan Tanskalaiset, Norjalaiset ja Ruotsalaiset rosvojoukot hyökkäsivät Suomen alueelle ja päinvastoin kymmeniä kertoja v.0-1323. (Btw Suomalainen Rurik asetettiin v.861 Novgorodin kuninkaaksi. Rurik on monen nykysuomalaisen serkku. Minunkin 31. isoisä )

1323 Pähkinäsaaren rauhan jälkeen alettiin vetämään jonkinlaisia rajalinjoja valtiaitten välillä. Isieni mailla ylivallan käyttäjä on ollut Novgorod, Ruotsin kuninkaat, Venäjä, Suomen autonomia, Neuvostoliitto, Suomen valtio, EU ja pian …

Esi-isäni ovat tehneet kotitiloillaan samaa työtä, mitä minäkin tein nuorena, vuosisatojen ajan riippumatta siitä, kuka hallitsija on heitä riistänyt. He ovat eläneet Isän maalla, ei Isänmaalle. Elämä on mennyt eteenpäin, kunnes väkivaltaylivallan edustaja on halunnut ottaa osan heidän työstään veroina. Tai vallanpitäjän armeija on ryöstänyt sadon ja karjan sotaväen ruuaksi. Tai Ruotsin kuningas on pakottanut esi-isäni 1500-luvun lopulla sotimaan Balttiaan. Tai kuten Mikko Eronen 1631 vietiin Saksaan Breitenfeldiin taistelemaan Ruotsin kuninkaan sotia.

Sekään ei riittänyt, että kansa verotettiin kuoliaaksi ja miehet pakotettiin loputtomiin sotiin Euroopassa. Läänitysherra saattoi vain ottaa hyvän maa-alueen kartanolleen ja karkoittaa alkuperäisen omistajan, kuten esi-isälleni kävi, kun kamreeri Printz 1700-luvun vei maatilan Liperissä. Tai kuten 2.9.1779 Ruotsin kuningas Kustaa määräsi ruoskittavaksi talonpoikia, jotka eivät pystyneet maksamaan tarpeeksi veroja. Rälssiherran edustajat ryöstivät Pälkjärvellä Nikodemus Eroselta tuhkatkin pesästä.

Moni Savolainen ja Karjalainen lähtikin pakoon verotusta ja ylivallan mielivaltaa. Savosta Karjalaan ja Karjalasta mm. Tveriin Moskovan lähelle.

Entä nyt? Vanhat valtiot ovat hävinneet, mahtavat kuninkaat kuopattu, vallanpitäjät haudattu, mutta esi-isieni maat ovat edelleen olemassa. Niillä mailla minä kävelen ja tuttua järvenselkää katselen.

Tuhansien vuosien aikana maan lisäksi on säilynyt ainakin kolme asiaa: 1. Vallanhimo eli vallanpitäjien (nyk.  poliitikkojen) halu määrätä mitä sinä saat tehdä, ajatella, syödä jne. 2. Verotus eli vallanpitäjien halu saada sinun rahat itselleen. 3. Sotiminen eli vallanpitäjien halu tapattaa nuoria miehiä omien poliittisten pyrkimyksiensä vuoksi.

Onko meillä siis Isänmaata, vai ainoastaan Isän maa?